Nämä RUK:n 98 aamua ovat valahtaneet sormien läpi kuin hiekka! Nytkun on jäljellä niin vähän! Eilin alkanut ampumaleiri on todellakin leiri verrattuna muihin \"maasto-osuuksiin\". Eilen tultiin bussilla, vähän harjoteltiin puolustukseen ryhmittymistä ja ammutiin yksi setti kovilla. Lisäksi käytiin paikallisessa sodessa, saunassa ja uimassa. Ilman hoppua. Meidän yksi päivä on muilla aselajeilla kerrott seitsemällä... :-) Ensi viikolla on edessä viimeinen iso puristus: koulutustaito 3 -suorituksen! Tällä kertaa hyvinkin erilainen koulutussuoritus, koska sen valvoo ja arvostelee vain vertaiset... Noh, luotan kykyihinä, jälleen. Ja aikataulun mukaan aloitetaan palautukset ensi viikolla. Onhan se viimeinen kokonainen viikko täällä. Vähän jo ehkä jänskää lähteä takaisin... Taas jokapäiväinen elämä muuttuu... Täysin.
Huomaa, että kesäni lähestyy loppuaan, kun RUK:n päivät vähenevät kovaa kyytiä. Ylihuomenna lähtö viimeisen kerran maastoon yksi salmiakki kaulassa ampumaleirille. Onneksi edessä on vain yksi leiri yö... Ja pääsee ampumaan kovilla maastoon! Jee! Täällä ilta-auringon tehon kyllä tuntee nahoissaan. Koska aurinko paistaa suoraan meidän tupaan, täytyy nukahtaa hikipäässä ja yrittää nukahtaa hyttysten ulinassa. Nyt on kova riita siitä, laitetaanko ikkuna yöksi kiinni vai ei. Raakaa kiristystä ja uhkailua... Mutta tänään tuli pari tuntia päivällä nukuttua lattialla, niin eiköhän niiden hyttysten kanssa jaksa nyt sen tunnin tapella. Eikä vieläkään ole tiedossa sijoituksia Vekaralla! Mä hajoillaan sille täällä päivittäin! En ymmärrä, miten niitä ei voida kertoa. Uudet alikessutkin sai tietää ainakin kaksi viikkoa aiemmin!