Harmittaa, kun joutuu hajottamaan tuvan, koska yhteishenki meillä on ollut korvaamaton! Kiitti jätkät! Mutta sehän jo tiedettiin, että joku muutto olisi edessä. Sodan ajan joukothan muodostuvat vasta meille tuleville johtajille vasta seuraavan saapumiserän kanssa. Niinkuin meille tänään turvallisuuspolitiikan eli turpon oppitunnilla kerrottiin. Tunnilla oli aika rento tunnelma, koska mielipiteitä aiheesta löytyi: miksi on sotia, voiko Suomi joutua sotaan, miksi Suomessa asevelvollisuus eikä palkka-armeija. Lisäksi käytiin läpi tämä reservisysteemi (kuka, miksi ja koska...). Tällä viikolla käydään läpi vielä sodan säännöt...
Tänään ostimme munkkeja pulloilla, joita olimme tuvassa keränneet ja nautimme tuvassa munkkikahvit! Lisäksi tsekkasimme taas yhen leffan! Rupesin tänään jo miettimään mitä pakata ja miten!
Tänään tiedettiin, että on tulossa kevyt päivä. Aamulla yksikön päällikkö sitten ilmoitti, että haastattelee johtajakoulutukseen lähtijät. Noh, niinhän siinä kävi, että oma nimikin sieltä löytyi. Kuten neljän muunkin tupakaverini, halusivat tai eivät. Sanotaankin, että aliupseerikurssille ei päästä vaan joudutaan. Ruk:iin päästään! Itse olen palveluksen alusta alkaen ilmaissut haluni päästä johtajakoulutukseen. Omasta mielipiteestäkin pisteitä ropisee.
Aamulla oli myös viimeisiä sulkeisia ja oli pirun paljon pakkasta! Piti laskea jopa karvalakin läpät alas (ei ne karvaiset!). Pää ei siis palellu, mutta näpit ja varpaat sitäkin enemmän. Joten pakko hommata lomilla toiset hanskat nahkasormikkaiden alle.
Päällikön haastattelu oli pikaisa ja valinta oli kuulemma selkeä... Eli muutto viereiseen yksikköön edessä viikon lopulla!
Nyt meni päivät sekaisin... Lauantaina oli siis sotilaan kokeen rästit ja sunnuntaina eli tänään oli meidän mielestä p-kauden viimeinen puserrus: ampumataitotesti. Jaossa oli kuntoisuuslomia... Päivä oli ehkä tähän astisesti paras! Saavuimme radalle, kun aurinko nousi ja söimme maasto aamupalan, joka on aina sunnuntaisin vahvistettu. Kuten nytkin. Ai niin ja herätys oli vasta 7:20, jolloin oli mukava herätä, kun ulkona oli jo hieman valoisaa!
Aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta. Oli oikein mukava köllötellä aseen kanssa auringon paisteessa... Itse ammunnassa jäin yhden pisteen päästä lomapäivästä, mutta eipä tuo paljon haittaa. Niin jäi moni muukin! Loppupäivä ollaankin oltu rennosti ja katottu leffaa ja jubailtu kokelaan kanssa... Ensi viikolla on edessä muutosta ja valintojen julkistamista... Jännää!
Tämä viikonloppu on ollut täynnä ampumista. Perjantaina alkoi harjoittelulla ja suoritimme sotilaan peruskokeen tiistaista jääneet rastit. Rastit menivät huomattavasti nopeammin, kun välimatka oli huomattavasti lyhyempi ja pääsimme parini kanssa kolmantena parina matkaan. Pääasiassa rasteilla oli paukkupanoksilla ampumista... Noh, meni miten meni. Onneksi olimme ekoja, koska saimme koulutuksen pitäjältä luvan lähteä ensimmäisen kymmenen saavuttua kasarmille! Luksusta! Ehkä johtui siitä, että muut tulivat vasta yli kolmen tunnin kuluttua. Hajottaa vähän miestä! Tällä viikolla on tosiaan tuo sodessa käynti jäänyt vähiin, koska koko yksikölle huudetaan vapaa kaikkien ollessa valmiit palveluksesta! Eli tällä viikolla olemme käyneet sodessa n. kahdesti. Eli suklaahan tässä on ollut loppu. Onneksi on kahvinkeitin ja läppäri...
Tänään meillä alkoi sotilaan peruskoe, jossa testataan peruskaudella opitut tiedot ja taidot. Tulos kirjataan sitten arkistoitavaksi. Aamulla oli oppitunti varomääräyksistä sotilaan leirillä. Ja katottiin jälleen kerran video aiheesta. Sitten joukkueittain lähdettiin radalle. Ja viimeisenä joukkueena meillä oli jälleen aikaa itsellemme... ;-) Lähtö oli vasta siinä puoli kahden maissa! Rastit eivät paljoa suunnistusta vaatineet, muutenkin alkupään rastit olivat tosi perustasoa. Jokainen viestimies pisteytettiin erikseen, mutta kuitenkin liikuttiin taistelijapareina. Kun olimme päässeet kuudennelle (kahdestatoista) muutama johtaja kertoi, että juttu keskeytetään. Noh, kello oli siinä puoli kuuden kieppeillä, kun olimme yksikössä takaisin. Huomenna lähdemme kahden yön potilaan leirille ja viikonloppuna on ampumataitotestit...
Päivä alkoi hyvin, mut ei ehkä mun osalta. Vein heti ekas risteykses meidät väärään suuntaan. Samoin seuraavankin. Kyllä vieläkin harmittaa! Ahkio liukui oikein mallikkaasti ja etenimme hyvää vauhtia. Muistimme juoda tauoilla. Sitten mulle iski nälkä ts. maha kurni. Mulle tuli pieni hätä, koska juuri meidän valvoja oli sanonut, että jos maha huutaa leipää, peli on menetty eikä jaksa enää. En luovuttanut vaan rupesin syömään vauhdilla pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja taskusta. Maha kurni vielä seuraavan rastin, mutta sit onneks alkoi helpottaa!
Neljäs rasti näytti olevan helpon matkan päässä. Mutta! Emme löytäneet karttaan merkittyä polkua. Siinä sitten meni taas tuhottomasti aikaa etsiä polkua, jota ei sitten löytynyt. Jouduimme menemään suunnalla suon yli. Suon toisella reunalla päätimme huilata ja tutkia missä olimme.
Toisella rastilla nukuttiin. Ei kyl aluks oltu varmoja asiasta... Vaikka ei oltu ekoja paikalla saatiin silti nopeiten teltta pystyyn. Kun oltiin sytytetty kamina, meille kerrottiin, että tullaan sitten herättämään, kun on aika. Sain ekan kipinävuoron 2:15 asti. Vuorot kesti puoli tuntia. Useimmat jätti lumipuvun päälle, mutta otti sukat ja saappaat kuivumaan. Makuupusseja ei edes viitsitty avata. Itelläni oli päällä m91:n housut ja poolopaita. Peittona paksumpi ns. nallepaita ja tyynyna lumipuku. Nukuin älyttömän hyvin! Ihan, kun olisi ollut kassulla. Kun herätys tuli 4:20, oli tunti aikaa valmistautua lähtöön. Saimme olla ekoja, jotka lähti. Siitä asti pidimmekin kärkipaikan ja teimme ladun muille... Mukaan saimme vielä ahkion täynnä artikkeleita. Vetäjällä oli vielä useita kiloja painava radio ja silti meni muita nopeammin!
Siis tetsari pelasi taas. Onneks eka rasti ei ollut kaukana, mutta silti jouduttiin odottamaan puoli tuntia rastille pääsyä.
Johtajaharjoitus on aika yksikkö kohtainen ja hiukan varjeltu juttu. Esim meillä matka oli n. 25 km riippuen reitistä, kun taas toisella komppanialla 7 km.
Ensimmäinen rasti oli hiukan fyysisempi kuin odotimme ekalta rastilta. Ryhmämme sai silti siihen astisista parhaimmat pisteet. Jatkoimme matkaa toiselle rastille, johon meille oli annettu koordinaatit. Ne esittävät rastipaikaksi sorakuopan. Mutta siellä ei kuitenkaan mitään ollut. Kärsivällisyytemme alkoi hiipua ja kuulimme, että lähellä oli kaksi muuta joukkuetta, jotka myös etsivät rastia. Mukanamme oleva radio kuitenki osasi kertoa, että koordinaatit olivat väärät! Uusien ohjeiden mukaan löysimme rastipaikalle. Ennen meitä siellä oli 3 ryhmää.
Kun rata oli suoritettu oli aika siirtyä odotettuun ja jännitettyyn osioon, josta oli kuultu hirvittäviä urbaaneja legendoja! Mitä tämä vuonna olisi edessä? Kuka kestää loppuun saakka ja saa kuntoutusloman! Pääasiassa jokainen tupa oli yksi ryhmä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Meidän ryhmä oli meidän tupa. Yks kaveri joutu lähtee Tilkkaan tutkimuksiin perjantaina, joten se ei lähtenyt. Mikä ehkä jopa nopeutti matkan tekoa, kun näin myöhemmin ajattelee... Meidän ryhmän valvoja oli omassa tuvassamme asuva kokelas! Onneksi näin, koska tulemme hyvin toimeen hänen kanssaan. Sain olla kartanlukija heti alusta alkaen, koska mulla oli muiden mukaan kokemusta partiosta... Joka ehkä vähän piti paikkansa. Kun kamat oli saatu, lähdimme. Heti ensimmäisen 20m:n jälkeen yhdeltä jäseneltä irtosi puolet tetsarista. Onneksi oli irtoremmi
Itteeni rupes jo kolme metriä kopista nousee pala kurkkuun. Meidän kaasu satsi ei ollu muihin verrattuna niin voimakas. Siks osa porukast pysty olemaan sen viis minuuttia ilman nassea!
Kaasutestin jälkeen päästiin tutustuu napalmiin... Ensin esiteltiin miten mitkäkin vaatemateriaalit reagoivat napalmin vaikutuksesta: lumipuku ja sadeasu, sulaa ja kiehuu, maastopuvut m91 ja m62 kestävät paljon kauemmin kuin muut. Erityisesti m62! Samoin talvikumisaappaita ei paljon ulkopuolelta napalmi hetkauta. Tällaista tulosta en osannut odottaa! Mielenkiintoista oli napalmin riippuvat knöllit... No joo.
Kuitenkin aika turvallista oli harjotella napalmin kanssa: noustiin palavan napalmin ympäröivästä poterosta ja juostiin napalmikujan ja -katoksen ali. Aika mielenkiintoista itse asiassa. Vain pari kaveria sai napalmista, ilman ruhjeita silti!
Torstaina alkoi tiukka 36 tunnin pakerrus. Edessä oli ensin polttotaisteluharjoitus (napalmia ja kyynelkaasua) johtajatehtävärata. Radalla testattiin kunkin kykyjä ryhmänjohtajaksi, tai niin mä sen käsitin.
Aamulla meidän joukkueella oli lähtö vasta 10:40, joten lepi aikaa oli yli kaksi tuntia! Pakatut reput vietiin Eemeliin ja hiihdimme pelkän tetsarin ja aseen kanssa.
Heti saavuttuamme radalle söimme lounasta. Sitten oli vuorossa suoja naamareiden testaus kyynelkaasulla täytetyssä kopissa. Ekaks hiukan jännitti, mutta kun astu sisään ei mitään tapahtunut. Oletimme, että kyynelkaasupanokset pamahtavat tai savua on suht paljon. Mutta ei. Olimme viisi minuuttia, eikä mitään tapahtunut eikä missään tuntunut. Voidaan siis todeta, että nasset pelas. Kun kaikki ryhmät oli käyny kammiossa, pääs sisään ilman naamaria.
Miltei jokapäiväinen vapaa-aikamme vietetään suurimmaksi osaksi omassa tuvassa. Yleisimpänä vaihtoehtona on sodekäynti tai iltapala. Kumpaankin lähtee yleensä vähintään puolet tuvasta samaan aikaan.
Maanantaina ja tiistaina olemme käytimme vapaa-ajan täysin uuden aktiviteetin parissa: pistimme läppärin pöydälle ja katsoimme elokuvia. Oli aika rentouttavaa ja saimme kutsumattomia vieraita lähituvista huomaamattamme. Tänään iltavapaa meni liinavaatevarastolla käyntiin. Onhan viime käynnistä jo lähes kaksi viikkoa, useista pyynnöistämme huolimatta. Noh, sitä sattuu! Ja tänään pakkasimme myös huomisen varusteita... Lisäksi muutimme hiukan tupamme järjestystä: yksi tyhjä punkka nostettiin alikessun punkan päälle. Tämän myötä saimme yhden nurkan vapaaksi ja runsaasti oleskelu tilaa pöydän ympärille. Kahvinkeitinkin käytössämme!
Nyt jännitys tiivistyy, kun huomenna on johtajatehtävärata. Me siitä sisällöstä mitään tiedätä, paitsi että hiihdetään oman ryhmän kanssa, jolla on valvoja. Onneksemme saatiin meidän joukkueen valvoja ja oman tuvan kokelas!
Viikon alku on ollut ampumaradalla makoilua. Ekana päivänä ammuttiin kääntyviin tauluihin useita kertoja ja alko jo oma hyvä tatsi löytymään! Erityisesti hommaa autto, kun hankin piilarit ja hävis kehysten rajat. Tiistaiaamu alkoi löysästi meidän osalta, kun suunnistuksen kouluttaja oli poissa eikä kukaan muu kuulemma tiennyt harjoituksesta mitään lopulta päästiin sitten yheksältä (tunnin lisäunen jälkeen) suunnistamaan neljä rastia. Onneks sää oli aivan mieletön! Lounaan jälkeen kuiva Harjoteltiin ampumista kääntyviin tauluihin polvelta ja seisten, joka sitten tänään ammuttiin kovilla! Meni poik. hyvin!
Olin antanut meidän porukoille tekstiviestillä koordinaatit paikastani. Onneks olin reunasta toinen rivi, et sai kuvia! En ollut varma, oliko ne löytänyt mua, mutta kuulin sivulta tutun Sonyn digikameran piipityksen, joka laitto mut epäilemään, että olisiko ne bongannut mut!
Me päästiin lähtemään ohimarssiin ensimmäisten joukossa. Itse marssi meni pikaisesti. Mutta tahti, joka piti ottaa soittokunnan isosta rummusta, ei ehkä mennyt niinkuin piti. Joukkueen johtaja otti rytmin omalla puolellaan edessä olevalta joukkueen kouluttajalta ja joukkueen varajohtaja taas vastaavasti omalta puoleltaan. Joukkue taas otti milloin kummaltakin... Mutta kuulemma meni silti paremmin kuin edellisellä erällä. Ja muistin ite ainakin näyttää ryhdikkäältä! Porukat pääsivät vasta yksikköön, kun aseet oli viety lomavarastoon. Viestimiehenä kotiin!
No niin. Se avautumisesta.
Perjantaina yksikön päällikkö antoi luvan herätä vasta 6:30. Päivä oli muutenkin suht erilainen: heti kasilta sulkeiset ja aamupala vasta ysiltä. Tuntu jo oudolta syödä aamiainen valoisalla... Sitten oli vähän sulkeisia, jossa edelleen treenattiin valatilaisuutta: eteen vie, olalle vie, hattu päästä, hattu päähän, rukoillaan, aamen, valantekoasento, ohimarssi. Vaikeimpia oli ehkä hatun päähän laitto yhdellä kädellä sekä ohimarssissa pään kääntäminen oikeaan aikaan sekä siitä takaisin! Vihdoin kello sitten tuli 12:15! Päästiin liikkeelle kohti urheilukenttää. Tätä ennen aika oli kulunut nopeasti nenät kiinni ikkunassa katsomassa siviilien saapumista. Urheilukentällä taas odotettiin. Välillä ojennettiin. Useita kertoja. Itse tilaisuus kesti mun mielestä suht vähän aikaa. Eikä tullut edes kylmä!
Itseasiassa testi meni paremmin kuin eka. Mietittiin jälkeenpäin tulokset merkinneen parini kanssa, miten tuloksettomuus oli päässyt tapahtumaan... Tiedä häntä.
Sain samana iltana myös hiukan tupakavereiltani palautetta päiväkirjasta. Oikeestaan kysyin, mitä mieltä he ovat... Pitäisi kuulemma olla enemmän juttuja meidän jutuista... Päivän aikana vaan tapahtuu niin paljon kirjoitettavaa, joka on aika elämän läheistä ja täällä jokapäiväistä, että ne tapahtumat eivät tule kirjoittaessa mieleen... Olen ottanut kohderyhmäkseni ihmiset, jotka eivät ole tai vielä olleet armeijassa. Koetan kertoa vastauksen kysymyksiin, joita mulle lomilla kysytään. Itteeni ainakin helpotti astua palvelukseen, kun oli lukenut edeltäjäni päiväkirjaa. Tiesi edes vähän mitä on tekeillä. Mutta uutta tulee niin paljon, että on vaikea valita mitä kirjoitta..
Valaloma lopussa. Lähdin juuri Helsingin linja-autoasemalta kohti kotia. Eiku siis Vekaraa! Edessä siis jälleen kolme tuntia istumista...
Viikon viimeiset kaksi päivää oli täynnä valaharjoittelua. Torstaina oli sulkeisia ja suunnistus harjoituskin oli peruttu. Järjesteltiin pääasiassa kaappeja ja käytiin sulkeisissa: oma joukkue, komppania ja kaikki alokkaat. Lisäksi ehkä yksi kummimmista jutuista kävi torstaina: jouduin suorittamaan lihaskuntotestin uudestaan kyseisen testin rästiin jääneiden kanssa! Ensin en oikein tiennyt mitä tapahtu, kun piti vaihtaa urheilupuku. Luulin, että kuvassa oli joku nakki... Lopulta päästiin kuntosalille ja totuus paljastu. Näin paperin, jossa oli kaikki suorittaneet ja näiden tulokset. Mun kohdalla oli kaikki kohdat tyhjinä! Käsittämätöntä! Turha siinä vastaan sanomaan, kun tuloksia ei ole!
... loppua kohti hidastu. Meitä seurannut kokelas kyllä antoi hyvää palautetta siitä, että etenimme piilossa...
Illalla meillä oli vielä ekoase (niinkuin speden peleissä oli...). Seisaalta on muuten TOSI epätasaista ampua! Leikkasin tänään myös hiukseni. On päässy vähän kasvamaan taas...
Ja jälleen tänään tupamme herätti huomiota: ensinnäkin, kun lähdimme tetsaamaan vedimme kaikki lippaan sisältä lähtevästä mustasta (pölyä/öljyä?) naamioinnin kasvoihin. Ja toiseksi lauloimme siivouspalvelun aikana yhdessä suomipoppia. Oli oikein hyvä päivä!
Nyt olen vähän suunnitellut jos saisin hankittua jotenkin bluetooth-näppiksen puhelimeen, koska tässä menee vähän peukku koville...
Iltapäivän palvelus oli taistelukoulutusta. Aiheena oli tuli ja liike. Joukkueemme vakikouluttaja oli poissa, joten saimme yksikön ainoan naiskouluttajan. Ekaa kertaa inttiaikana! Lisäksi meillä oli ekaa kertaa sirpaleliivit sekä tetsarit. Myös mun päänsärky hellitti, kun vaihdoin tupakaverin kanssa kypäräni isompaan. Sääkin oli täydellinen; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli pieni pakkanen. Onneksi en ollut pakannut liikaa vaatetta päälle.
Ensin opettelimme spol-hiipimistä, joka oli ihan toimivaa aseen kanssa. Sitten siirryimme treenaamaan hiipimistä ja syöksymistä itsenäisesti. Lopulta pääsimme tetsaamaan kunnolla. Etenimme kohti tavoitetta, josta ammuttiin meitä paukkupatruunoilla. Eli aina kun meidät nähtiin, kuului laukaus. Mielestäni etenimme taistelijaparini kanssa ihan hyvin, mutta...
Suunnistuksessa oli seitsemän rastia. Aikaa meille meni parini kanssa n. 34 min hölkäten. Oltiin ehkä ekojen joukossa! Päivällisen jälkeen päästiin varuskunnan ulkopuolelle iltavapaalle. Mentiin lähimpään pizzeriaan syömään ja nauttimaan varuskunnan ulkopuolisista eduista. Takas tullessa käytiin vielä sodessa, josta oli taas Pringlesit loppu. Onneks mulla oli omia kaapissa! Ja nyt löysin kyseistä purkista palaneen lastun! Eikä purkissa ole edes valitus osoitetta! Vain maksullinen puhelinnro!
Tänään on aamulla ollut ea-koulutusta. Nähtiin aika karu kuva visvasyylästä. Muistetaan siis ehkäisy! Harjoteltiin Anne-nukella ja saatiin ensisiteet. Ajattelin myös vakavasti lääkintä-aukkia! Mut luulen, että pitäydyn viestipuolella... Mut nyt rupee vastapäisestä tuvasta alkaa lentää sählypalloa, joten pitää ehkä mennä suojaan...
Jostain syystä illalla ei yhteys toiminut, niin jäi tuo kirjoittaminen. Nyt olisi aikataulun mukaan puolitoista tuntia lepiä eli lepäämistä tai taukoa.
Eilinen päivä oli kyllä letkeä! Herätys oli kyllä poikkeuksellisen ankea ja vaikea. Aamupalan jälkeen yksikön päällikkö piti oppitunnin e-kauden valinnoista. Vaihtoehtona oli vaikka mitä keittäjästä ja polkupyöräkorjaajasta ihan rivi viestialiupseereihin. Itse olen ottanut tavotteeksi suorittaa AUK, joten sen laitoin ykköseksi. Kukaan muu ei kyseistä vaihtoehtoa ole vielä merkinnyt... Suurin osa on viestimiespuolelle haluavia. Mutta hieman yli puolet pääsevät aukkiin. Toiseksi vaihtoehdoksi laitoin toisen viesti-AU-kurssin.
Loppupäivä olikin suunnistusta: ensin kaksi oppituntia mm. kompassin käyttöä. Lounaan jälkeen saimme tunnin lepiä, kun odottelimme suunnistukseen lähtöä.
Toinen osa meni ampumaan. Meidän osaksemme lankesi jo n. kolmatta kertaa opetella käsikranaattien (joista yhtä heitettyä harjoituskranaattia etsittiin lumesta vartti kenttälapioin, koko ryhmän voimin) käyttöä, telamiinojen asentamista ja singon käyttöä. Ehkä hieman turhauttavaa, mutta siitä tulee sitä toistoa ja seurauksena asiat sujuvat automaattisesti tilanteessa. Uutena asiana oli vartiomiehenä toimiminen... joka lopuksi johti ryhmän sisäiseen lumisotaan... hehe... Vasta kahen aikaan päästiin ampumaan. Siinä vaihees alko joidenkin usko iltavapaasta sortua. Kun oli laitettu lisää vaatetta ja putsattu aseet, päästiin ampumaan. Pieniin maalitauluihin. Lisäksi opin uuden ja mukavemman ampumaasennon maaten. Lisäksi tänään ammuttiin ekaa kertaa kääntyviin tauluihin, jotka näky aina 5 sek kerrallaan. Aika paha, ainaki mulle...
Kaikki tähän astiset maanantaini varmaan kulminoituvat tähän päivään. Eilen tultiin lomalta ja onnistuin astumaan Helsingissä n. ysiltä lähtevään bussiin, joka yllättäen kiersi Porvoon kautta. Onnekseni olin saanut anoppikandidaatilta matkaevääksi leipää ja suklaata, jotka lyhensivät miltei kolmen tunnin matkaa. Ja tällä matkalla mulla oli myös kannettava cd-soitin. Perillä yksikössä olin n. 00:05, eli kuusi minuuttia myöhässä. Onneksi ei sanktiota tullut bussin myöhästymisen johdosta! Päästiin vasta yhden aikoihin nukkumaan.
Kuudelta herättyä tiesimme, että aamiaisen jälkeen luvassa oli ampumista. Mutta sen lisäksi yllättäen myös taistelukoulutusta! Siispä taistelu- ja ampumaratavarustus mukana taivalsimme kilometrin radalle. Onneksi sää suosi koko pvän eikä ollut paljoakaan pakkasta. Pääsin ensimmäisten joukossa tetsaamaan.
Eilen illalla jäi hieman teksti kesken, kun olin nukahtanut kesken näpyttelyn.
Intin ensimmäinen mettäyö meni aikas putkeen! Meidän ryhmässä (joka siis nukkui samassa teltassa) oli muita vähemmän jäseniä, joten joukkueemme kouluttaja päätti tulla nukkumaan telttaamme. Ja siinä menivät makkaran paisto ja valvomissuunnitelmat... Koska meitä oli niin vähän, minä ja vieressä nukkuva tupakaveri jouduttiin olemaan kaksi tuntia kipinävahteina, muiden ollessa yksin vain tunnin. Onneksi meillä oli alkupään ja loppupään tunnit. Herätys normaalisti kuudelta.
Ehkä jännittävintä oli kaminan sytyttäminen, joka onnistui kolmannella kerralla. Alkuillasta ekalla vahdilla sammui tuli, mutta hiillos jäi, joten saimme sen palamaan. Itse nukuin yöni oikein makeasti, vaikka kamina oli vartiksi yhdellä tyypillä kuulemma. Aamulla ei edes väsyttänyt!
Noi taisteluharjotukset tuo mieleen, kun pentuna sykittiin kotimetsissä ja ammuttiin kepeille kuviteltua vihollisia ja kaikki saatiin tuhottua. Samaa se intissäkin on tai ainakin sillä mielellä metsissä kannattaa juosta ja huutaa laukaus laukaus! Ja on vieläpä oikeat varusteet! Onhan se nyt alussa rankkaa ja iltasin tuntuu joka paikassa, mut tietääpähän ainakin tehneensä jotain!
Meidän tupa ts. ryhmä sai olla koulutuksessa esimerkkinä! Saatiin kasautua ja naamioitua ryhmäteltta toisella kerralla 14 minuuttiin! Mielestäni tosi aika hyvä, jos kukaan muu kuin minä ei ollut ennen pystyttänyt telttaa... Partiossa oppii vaikka mitä, josta oli myös tuolla leirillä hyötyä! Saatiin kamina lämpenemään ja siinähän se päivä alkoi olemaankin. Vaativuutta hommaan toi, kun tetsari ja ase oli koko ajan niskassa! Järjestellessä tuli lämminkin!
Eilen sitten lähettiin ekan kerran metsään yöksi. Piti pakata täyspakkaus eli reppu vaatteineen ja tetsari ja ase! Voin sanoo, että jos näitten kaikkien kans ois joutunu hiihtämään meidän leiripaikkaan, jonne ei montaa kilsaa ollut, ei olis tullu kesää. Jos ois kaatunu, niin ei ois kyl päässy ylös! Mut onneks reput vietiin autol muiden majoitetarvikkeiden kanssa.
Aamul oli taas turhaa odottamista, kun mä olin varautunut hikiseen hiihtomarssiin. Eikä vaatteitakaan ollut lämmön pitämiseksi. Lähtöön meni n. 2h! Hiihdon aikanakin jouduttiin koko ajan pysähtelemään. Ja oli pirun kylmä seisten. Onneksi muutama meidän tuvan kaveri oli keksinyt alkaa pelata \"laiva on lastattu\" -peliä, joka ainakin lyhensi ja piristi mun mutkikasta ja viileää matkan tekoa suksilla.
Kun päästiin leiripaikalle päästiin heti melkein syömään!