Tänään yhteen mennessä piti palauttaa hakulomakkeet erikoisauk:iin klo 13 mennessä. Noh, enpä palauttanut, koska missään ei oltu ilmoitettu koska ja minne ne laput piti jättää eikä eilen asiasta kukaan tiennyt. Ts. toimisto-au ei tiennyt! Huomenna olisi ollut pääsykokeet... Joten jos menen/joudun auk:iin, siirryn viereiseen 1. Viestikomppania -yksikköön...
Kun tänään tulin nakista takaisin tupaan, oli vallitseva ilmapiiri jotenkin poikkeuksellisen levoton: kokelas ja alikessu vitsailivat keskenään ja makoilivat pöydillä (jossa ei tässä tapauksessa sinäänsä ole mitään väliä). Ai niin, koetti alikki laskea liukumäkeä pöydältä pitkää penkkiä pitkin... Alokkaat kettuilivat poikkeuksellisen suoraan (yleensä siis hieman epäsuorasti) varusmies esimiehille päin naamaa. Niinkuin me kaikki sitä kutsumme: perseilivät.
Tänään pääsin hoitamaan yhtä hehkeimmistä nakkihommista: Kaartihallin päivystäjä! Valvoin kolmen muun alokkaan ja yhden tykkimiehen kanssa uimahallia ja muita liikuntatiloja. Luin viime viikon iltapvälehdet ja sunnuntai hesarin. Kulutin 15? sodeen pelasin oppimaani nropeliä ja harjoittelin nimikirjoitustani. Heräsin 5:30 ja pääsin takaisin yksikköön siivouspalveluun klo 21:00. Kävin useita kertoja uimassa ja saunassa. Lisäksi pääsin ilmoittamaan ekaa kertaa prikaatin päivystäjälle, jonka hommiin kuuluu kuulemma hengaaminen ympäri varuskuntaa. Se oli semmonen vanha ja pelottava spollesetä... En haluis törmätä pimeässä!
Lisäksi tänään pääsi liinavaatevarastolle vaihtamaan puhtaat vaatteet ja petivaatteet klo 11:00-12:30. Mutta olin hidas ja sinne ehti tulla hitosti jonoa, joten en sitten vaihtanut! Seuraava yritys perjantaina!
Niin vielä! Meidän yksikköön ei ole vieläkään jaettu parranajovälineitä ja tuntolevyn ketjun lukkoja vaikka ollaan ekasta viikosta asti kyselty! Ihan turhaan sitten valittaa meidän risuparroista!
Onneksi sentään ainakin meidän tuvan kokelas antaa käyttää släbäreitä vapaa-aikana, kun tähän asti on aina pitänyt olla jotkin ulkojalkineet! Koettaa myös saada hommaa eteenpäin yleisesti, joka on tosi jees!
Ajateltiin juhlistaa viikonloppu iltaa grillillä, mutta mokoma oli mennyt jo kiinni! Siispä munkki kahveihin piti tyytyä... Keskusteltiin ulosheittämisestä baareista ja autoihin kohdistuneista ilkivalloista.
Katottiin mäkihyppyä ja putsattiin aseita.
Ai niin, unohdin avautuakin: eilen meidän joukkueen johtajiksi tulleet kokelaat pitivät joukkueensa alokkaille pienen esittelyhetken itsestään. Se oli ihan jees, nyt ainakin ite tiedän millaisia tyyppejä ja mistä päin on vastassa. Yksi noista johtajista nukkuu meidän tuvassakin, joten saamme tietää sisäpiirin jutut, ehkä, toivottavasti. Meidän tuvan kokelas jopa sivisti ja kertoi meille p-kaudesta, aukista ja rukista enemmän mitä tähän asti olemme saaneet tietää yhteensä! Vaikuttaa mukavalta ja pätevältä tyypiltä, jolta uskaltaa kysyä neuvoja! Mutta ehkei siinä vielä kaikki...
... kaksi kertaa enemmän: y.
Ensin ammuttiin makuulta 7 kohdistuslaukausta, joiden aikana säädettiin tähtäimiä. Sitten kymmenen putkeen. Mulla meni tähtäinten siirron jälkeen osumat lähelle keskusta, mutta viimeiset kymmenen keskeltä kulmaan... Pisteitä ei tullut edes välttävään saakka. Pitää ehkä vielä säätää asetta. Kun oltiin lounastettu, ammuttiin polvelta. Ekat seitsemän meni ihan ok, melkein keskiympyrään. Vikat kymmenen; päin persettä. Oikeesti. Todella huonot pisteet. Huomenna sitten varmaan seisaaltaan... Ehkä vähän pelottaa meneekö yhtään tauluun. Vieläpä, kun testissä, josta saa kuntsarin, on käytössä miltei puolet pienempi taulu! Se selviää. Piilarit ehkä helpottavat hieman hommaa, kun ei ole reunoja näkökentässä. Jatketaan käyttöä. Kun rata oli siivottu käveltiin jonossa yksikköön. Päivä oli kiva ja aurinkoinen!
Heräsin tänään 5:33 ja ajattelin, että peitän korvani kun herätyshuuto tulee kuudelta. Mutta ehdin nukahtaa vielä ja käsky kaikui... Tuo "komppaniassa hiljaisuus!" on ehkä tähän astisen elämäni riipivin soundi! Se kuulostaa aina yhtä kamalalta ja raastavalta. Sänkyyn ei voi jäädä makaamaan vaan punkka on saatava kasaan.
Ennen kuin aloin säätämään punkkaa, kipasin vessaan laittamaan piilarit, jotka äiti oli eilen kotoa lähettänyt. Ajattelin, jos helpottaisi tähtäämistä. Aamupalan jälkeen haimme reppuun pakatun ampumarata varustuksen (yhden vaatekerroksen lisää ja ruokailuvälineet) järjestäydyimme lähtöön. Mulla kävi tsäkä, kun pääsin rataa valmistelevaan porukkaan, joka kuljetettiin auton lavalla paikan päälle... hehe... Siivottiin perillä katos ja pystytettiin taulut. Eiliseen verrattuna rata oli muuten samanlainen, mutta...
Päästiin ampumaan kymmenen patruunaa. Ekat kolme alkuperäsillä tähtäinasetuksilla. Kolmen osuman rykelmä sattui mukavasti vasempaan alakulmaan. Sitten seuraavat kolme hiukan oikealle... Säädin tähtäin ehkä liikaa ylöspäin, koska seuraavat neljä laukausta meni minne sattui... Jopa yksi kuti viereisen kaverin tauluun... Mutta huomenna uudestaan. Ehkä pitää vielä säätää. Kun ampumiset oli suoritettu, päästiin syömään jotain keittoa/pataa maastossa. Oli muuten hiton kylmä koko päivän! Ja siinä vielä leipää voitelemaan ja no-can-doot käsistä syöden... Oli vähän kylmä. Syömisen jälkeen odotettiin, että päästäis asentaa telamiinoja, kuten edellinen ryhmä. Mutta, eipä jouduttu vaan suksittiin kasarmille! Katottiin toisiamme perillä, niin oli aikas punasia poskia ja poskissa valkosia pisteitä. Ei se mitään! Sitten päivä jo loppuikin!
Herätys meidän III-joukkueella oli normaalisti kuudelta. Paskamaisinta ehkä hommassa oli, että yksi tuvan tyypeistä joutui 2. apupäivystäjäksi. Tehtävänä on herätä kolmelta yöllä, päivystää ja herättää porukkaa. Huonointa hommassa on, että apupäivystäjä joutuu jatkamaan päivää muiden mukana... Voin sanoo, että kaveri oli hiukka loppu ampumaradalla.
Päästiin tänään hiihtämään jo kilometri... En tiiä oliko eilisen voitelusta mitään hyötyä... Perille ampumaradalle päästiin.
Meidän jaos pääsi onneksi (joka selvisi vasta myöhemmin) ensimmäisenä ampumaan kovilla. Jouduttiin kylläkin taas odottamaan pääsyä radalle. Rata itsestään oli mun mielestä suurempi kuin olin kuvitellut. Ratoja oli x ja meitsi oli nro x/2. Taulut oli 150m:n päässä. Radan päällä oli puu "seiniä" pystyssä palkkien päällä äänen eristämiseksi. Ja sitten räiskimään!
Normaalin ohjelman lisäksi yksikköön saapui upseerikokelaat reserviupseerikoulusta. Alikessut ovat pelotelleet meitä pitkin viikko, että kyllä kuri ja tahti muuttuu, kun kokelaat tulevat. No joo... Vaikuttaa siltä, että hieman taitaa alikkien arvostus laskea, kun saman erän kaverit kokelaina käskevät heitä.
Meidänkin tupaan majoittui yksi kokelas, kun oli vapaa paikka. Itse tulin voitelemasta suksia, kun vastaan pöllähtää ihan uusia kasvoja salmiakit kauluksissa. Ei muuta kuin kättä lippaan... Meidän tuvan kokelas vaikuttaa olevan ihan jees sälli. Itseasiassa täysin saman ikäinen kuin me muutkin. Käynyt kotikaupungissani koulunsakin... Mut ei se mitään. Huomenna tutkaillaan kokonaisuutta ja hiihdetään ampumaradalle. Ei saatu taisteluvyötä ite kantaa matkalla, vaan ne viedään autolla perillä joka meitä perin kummastuttaa!
Viikko alkaa kohta lähestyä loppua ja edessä kovapanosammunnat. Nyt nähdään todella osataanko me ampua!
Kai me alokasaikaa mennään tosi lujaa eteenpäin, kun tänään treenattiin pelkästään ampuma-asentoa polvelta ja seisten. Ei ollut yhtään niin jämäkät kuin maaten. Ei varsinkaan seisaalteen: käsi jännittyi ihan tunnottomaks ja piippu vispasi kun yritti tähdätä. Ampumataitotestissähän totuus sitten paljastuu. Maaten kaksi laukausta 5 sekunnin käännöin (taulut näkyy 5 sekuntia), kaksi laukausta 3 sekunnin käännöin ja kaksi kertaa kaksi laukausta samaan tauluun 5 sekunnin sisällä... Sitten vielä seisten kaksi ja polvelta kaksi. Kovat paineet, koska kuntsarin saa jos tauluun osuu 11 kutia.
Ampumisessa menikin melkein koko päivä, mitä nyt aamulla oli vähän asesulkeisia...
Eteen ja olalle vienti eivät mene vielä yhden aikaisesti...
Lounaan jälkeen päästiin ampumaan. Tai siis harjoittelemaan ampumista. Alan jo pikku hiljaa katsomaan niin, että näkee silmälasienkin kanssa tähtäimestä. Piilarit on kyllä tulossa viikonlopun kovapanos ammuntoihin. Tänään meille simuloitiin ampumapaikan käskyjä ja ammuttiin niiden mukaan puukärkisiä paukkupanoksia. Saatiin vähän jälleen tuntumaa.
Iltavapaalla pääsi käymään porttien ulkopuolella. En kyllä tiedä mihin täällä menee, kun ei ole autoa... Joten kävin sodessa syömässä tajuttoman suolaset makkaraperunat. Ei ollut edes paljoa jonoa mihinkään... Kun pääsin tupaan, lainasin cd-soittimen, kuuntelin musaa ja vähän lepäilin ts. nukuin tunnin. Ihan rentouttavaa. Olisin kyllä halunnut mennä voitelemaan sukset, mutta en yksin viittiny. Ilta meni normaalisti, paitsi että koko komppania kutsuttiin käytävään ja meille avauduttiin.
Täällähän ei siis saisi avautua esimiehelle. Eikä kannata avautuakaan. Kutsutaan sitä perseilyksi. Silti kaikki, niin alikessut kuin alokkaatkin avautuvat toisilleen milloin mistäkin...
Tänään taas testailtiin. Tällä kertaa uimataitoa. Vähän jänskäs osaanko uida, kun en ole neljään vuoteen uinut. Jotta ei joudu uimakouluun pitää uida 25m ja hyvä uimari on, jos ui 200m. Meidän joukkue pääsi heti uimaan. Ja sain olla parini kanssa ensimmäisten joukossa. Onneksi vesi ei ollut kylmää, vaikka olikin 27 astetta. Koska aika rajaa ei ollut ja osasinkin uida, innostuin ja vetäsin putkeen 400m. Oli itseasiassa aikas siistiä uida... Altaaseen ei siis saanut hypätä. Saunomisaikaa ei paljon jäänyt. Pikaisten pesujen jälkeen siirryimme pelaamaan sählyä ja sitten salille testailee laitteita. Treenien jälkeen oli ainaki nivuset iha paskana!
Hiihto veikin miltei koko loppupäivän kokonaan. Lukuunottamatta VMTK:n tilaisuutta kuudelta, juuri kun luulimme vapaa-ajan alkavan. Mutta koko päivän aikataulu oli heittänyt puoli tuntia...
Meillä oli pieni hoppu sodeen, jotta ehittäis ennen jonoa, mut ei. Paljastu, että meidän joukkueella oli illalla ekoase-ammuntaa, johon oli periaatteessa pakko osallistua. Mutta kun olin ekana, niin kymmenen laukausta meni nopeasti ja poik. hyvin ja pääsin syömään ja ostoksille. Meidän oma alikessu uumoili, että meillä ois ollu iltavapaa, jolloin voitais lähtee porttien ulkopuolelle, mut ei siitä sitten kukaan enempää maininnu. Nuo varusmiesjohtajat taasen olivat käyneet Kouvolassa...
Kamalin aamu ikinä! Loman jälkeen pääsi illalla nukkumaan vasta yhen aikaan ja herätys silti kuudelta. Voi juma, että vaikee päästä ylös punkasta! No mut, hieman vaan jumitti siivouspalvelun aikana, mut sit päästiin aamupalalle.
Alotettiin aamun ohjelma sulkeisilla. Viime viikolla niitä ei paljon ollutkaan, koska aikaa meni cooperiin ja muuhun liikuntaan.
Aamun sulkeisissa oli aiheena oli aseen käsittely. Kuulemma sujui välttävästi miinus -tasoisesti. Muistona silti pari mustelmaa kyljessä, kun otin hieman osumaa...
Ja marssit menee vieläkin päin persettä. Aina joku menee eri tahtiin, kädet ei heilu tai suuntamies mokailee! Lounaan jälkeen jatkettiin hiihtokoululla. Harjoteltiin eri tekniikoita intin suksilla, jotka ei niin Paskat olekaan. Ja pelattiin jalkapalloa yksi suksi jalassa... Onneks varasin peesiin suklaata!
Tänään on ollu toosi löysä päivä... Koko ajan taukoja! Kolme jätkää meidän tuvasta ilmottautu vemppajengiin, eli menevät huomen aamuna veksiin eli varuskuntasairaalaan. Tämän illan ne olivat vp eli vapautettu palveluksesta. Kahella jalat paskana ja yks kipee. Osa syynä voi olla marssi ja se, että eilen siivouspalvelun aikana mun mielestä patterit hohkas liikaa ja laitoin ne pois päältä... Oho.
Ilmottauduin tänään iltapalallekin, koska kuulin että siellä on ihan hyvät ruoat. Siispä, heti vapaa-ajan alettua, syöksyin heti ilmottautumaan sodeen ja kiirehdin kauppaan. En ollut eka, mutta pääsin jonoon sen ollessa vielä kaupan sisällä. Kun pääsin kassalta, jono oli koko pelihallin mittainen eli n. 200m. Mutta ehimpä vielä iltapalalle, joka oli tosi pettymys! Kuivaa sämpylää ja kalkkunaleikettä. Mut joo, loppu ilta oon istunu tuvas.
Jee! Tänään saatiin pitää koko päivä lomapukua, niinkun tulevina sunnuntaina. Nyt sain tupakaverilla isommat loma- ja palvelushousut. Ja vieläpä pränikät nahkakengät, mallia loma.
Muuten tämä päivä oli marssia. Aamulla heräsin siihen, kun puoli seitsemän vierustoverit väsäsivät pinkkojansa. Sit nousin itekin toimiin. Kun herätys tuli varttia vaille, pinkat oli valmiit!
Sit oli tulojumalanpalvelus aamiaisen jälkeen. Poikkeuksellisesti kukaan ei nukahtanut sinne. Ei ollut kun pari rukousta ja gospelmusiikkia, livenä.
Ja sen jälkeen odotettu Vekarajärvi-tour. Marssien. Tietysti muutamat vähän kritisoivat, koska täysiä marsseja ei pitäis olla ennen lääkärintarkastusta. Mut nyt oli. Ja oli oikein mukava reissu, ainakin mun mielest. Nähtiin koko varuskunta. Ja meidän joukkueen marssi oli parasta, mut ei sil kuulemma kannata leveillä
Taas päivän tempaus. Tykkimiestähän kaikki meidän alikessut mollaa.
Tänään oli ehkä mun mielestä kettumaisin aamu. Herätys klo 7:45, jolloin alikessu pompotti koko tupaa edestakaisin ovelle asentoon ja takas. Sitten oli puoleen päivään asti sisällä istumista oppitunnilla. Aiheena taistelijan kuvaus ja varustus. Käytiin läpi perusvaatimukset ja sit katottiin ehkä hiukan ahistava Taistelukenttä-video. Videossa luotiin mielikuva, että Suomeen hyökätään. Sitten oli kuvattu jotain loppusotaa, jossa paikkoja räjähti ja veri lensi... lopuksi tuli teksti: entä jos?
Sit päästiin pakkaamaan taisteluvyön pakkaaminen. Jes! Puolet kaapista tyhjeni, kun kamat saatiin kasseihin. Loppupäivän kasasimme rk:ta edes takaisin, silmät kiinni ja auki. Menee aika hyvin jo. Loppu päivä tässä ollaankin maattu ja kuunneltu kännykän radiota.
Tuo alokkaille kauhua tuottava sotilasyhteisö. Ihan salee! Meidän tuvan esimies ei tosiaan paljon tuvassa viihdy. Nukkuu ja käväisee kaapilla. Kun kysäisimme siltä, halusiko hän auk:iin vastaus oli: \"Tästä ei puhuta..... Vituttaa! \"
Osa meidänkin yksikömme alikessuista on aktiivisia ja valppaita, ehkä välillä liiankin särmiä. Meidän yksikössämme on kaksi tuvallista kuljetus alikersantteja, jotka myös meitä pompottavat. Ärsyttää vaan nuo etuoikeudet, joita nuo kaikki toisilleen antavat: vapaasti muodosta ruokailuun, muodossa puhumista tms.
Selvästi kuitenkin noilla kaikilla on halu vähän näyttää alokkaille miten homma tehdään särmästi. Ja toisaalta vasta puoli vuotta olleet... Katselin prikaatin julkaista, jossa oli kuvat ja tiedot viime vuoden au-kursseista. Huomasin, että suurin osa meidän esimiehistä on meidän ikäisiä! Auts
Tää eka viikko on ihan syvältä, kun ei tehä mitään, mitä olen kuvitellut. Ei mitään \"rankkaa\" ennen ensi tiistain lääkärin tarkastusta. Ei saa harrastaa liikuntaa tai sitten käyttää varsikenkiä. Aina vaan lenkkarit...
Mut tää päivä oli kyl ihan jees. Ohjelmassa oli sulkeisia, vanhan kertausta siis, sit loppu päivä oli ase- ja ampuma koulutusta: sekä perusteet että käytäntö. Siis kuiva harjoittelua. Aseen purkaminen ja kasaaminen, tähtäyksen säätö ja lataaminen. Jopa säät suosi meitä. Sulkeiskentällä ei ollut suuria vesilätäköitä, vaan lunta satoi ja oli pakkasta.
Eilen illalla keksin jotain älykästä pohdintaa, mutta se jäi...
Olen kyllä ylpeä meidän tuvan yhteistyöstä: kaikki sosiaalisia ja hyviä tyyppejä. Siivouspalvelu (jonka me suoritamme kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin, oma tupa ja pieni alue) menee tosi hyvin.
Piti vaihtaa paikkaa. Kännykkää kun saa käyttää vain palvelusaikana: tupakkapaikalla, sodessa ja tuvassa.
Tänään on oltu särmiä ja morjenstettu alikessut ja skapparit eli kantahenkilökunta. Samoin marssimista on taas kehuttu. Eli se sujuu, mutta eri tahtiin. Tänään nukuttiin päiväunet ravitsemuspäällikön luennolla, jossa kerrottiin mitä syömme ja kuinka. Ai niin ja muonituskeskuksessa työskentelee 55 hlöä.
Yksikön päällikkö piti oppitunnin oikeuskäytännöstä. Yhteenvetona totesimme, että ei kannata hävittää mitään, olla kaikkialla ajoissa ja ennenkaikkea tehdä mitä sanotaan. Näin välttyy rangaistuksilla, jotka on laissa määrätty.
Sit päästiin ruhtinaalliselle 45 min tauolle tupiin, kun osa porukasta lähti vaihtaa kamojaan. Kun tultiin sieltä muonakoulutuksesta takas tuvasta oli hävinnyt ovi. Alikessut oli ottanut sen, koska viimeiseltä oli jäänyt ovi auki. Noh, syyhän ei ollut täysin alokkaan vaan ovi oli paska.
Saimme myös armahduksen oman tuvan esimieheltä. Yleensä, jos ylempi arvoinen astuu tupaan, huudetaan huomio ja joku ilmoittaa tuvan vahvuuden ja esimiehen. Noh, meidän esimies sano, että huomio-huuto rupee vituttamaan. Eikä tuo meitä haittaa... Mutta nyt vaaditaan radiota, joten pitää mennä! Ja taas röökille...
Tää alkaa mennä jo sujuvasti... 12h:n päivät menevät sujauksessa. Tänään aamulla aloitettiin sulkeisilla, jossa kertausta. Sitten vahingonkorvausta esim. miten toimitaan, jos jokin valtion tavara häviää. Sitten oli lounas, jota ei kukaan todellakaan ehtinyt syömään! Kun ite pääsin ottamaan ruokaa, aikaa syömiseen oli 3 min, joten join mehun ja vein tyhjät lautaset tiskiin. Kiire oli tulojuhlaan, joka oli suht turha: pataljoonan komentajan puhe, sotkun toiminnasta ja perinteistä. Blaah! Onneksi oli sentään ilmasta munkkia ja pepsiä! Sit siel oli faktoja Valkealan kunnasta: nyt tiedän, että valtuustossa on 13 keskustan edustajia! Turhaa!
Tänään aamulla oli oikea käsi ihan paskana ja lihasti särki ihan jumalattomasti. Ja kaikki kulminoitui kun oppitunnin jälkeen särki päätä eikä käsi liikkunut. Noh, vedin yhen Fazer-patukan ja vettä ja johan autto. Loppupäivän treenasimme alikessujen opastuksella puhuttelua, tervehtimistä ja arvomerkkejä. Kun valvoja lähetti meidät syömään, antoi hän myös luvan alokkaille mennä oma toimisesti tupakalle ja sodeen. Jossa nytkin istun... Selvää nousujohteista kehitystä. Huomenna luvassa sulkeisia, yksikköupseerin tunti ja vihdoin varusvarastolle vaihtaan kamoja. Ai niin, ja aseen käsittelyä.
Vielä eilisillasta. Totesin, että täällä ei todellakaan tarvitse tehdä muuta kuin mitä käsketään. Jos joku alikersantti käskee jotain, tehdään homma. Jos menee perseelleen, vaikka käsky täytettiin kuten ymmärrettiin, syy on alikessun. He he. Ja pinkat vain paranee.
Tänä aamuna tsekattiin lomavarusteet päälle ja mentiin prikaatin komentajan tulo katselmukseen. Ja taas oli seisomista, mutta olihan tuo odotettavaa. Sieltä marssittiin auditorioon sosiaalikuraattorin ja papin luennoille, jonne joka toinen nukahti. Ehkä mikä oikeasti kiinnosti oli kenttäpastorin vetämä maanpuolustuksen etiikka, jossa käsiteltiin aihetta, miksi tarttua aseeseen.
Nyt muuten onnistuu kaikilta suht hyvin tuo asento, lepo ja käännös. Ja ehkä marssikin...
Lisäksi päivän ainoalla oppitunnilla kävimme läpi arvomerkit (jotka jo osasin...) ja puhuttelun.
Ohjelmassa oli istumista, rokotukset (tai ainakin oletan, että päin ne, koska tuoliin istuin, eikä missään tuntunut). Hieman myös perustietoa ohjelmasta ja p-kaudesta. Sulkeisia, jotka olivat aikas perusteita ja syystä. Tämä osio pidettiin kentällä, joka oli täysin jääsohjossa. Ja syystäkin sitten lenkkarit kastuivat (olivat muuten suoraan paketista). Alokkaat joutuu pitämään lenkkareita lääkärin tarkastukseen asti, syytä ei mun korviin ainakaan ole kuulunut. Mutta siis. Huomenna jatkuu harjoitukset, istuminen ja odottelu.
Ai niin, istun sotilaskodissa, jo toisena päivänä! Tää on luksusta, toivottavasti...
Jatkoa vielä edelliseen. Ekan illan kovin urakka oli kaiken kaikkiaan varusvarastolla käynti. A) Jonotus rättisateessa tunnin ja täyden varustesäkin punnertaminen toiseen kerrokseen, tupaan. Kamojen änkeminen kaappiin ei ollut niinkään ongelma... Tuvan alikersantti, joka ei läsnäolollaan meitä pelottele, demosi meille pinkat ja punkat, josta mielestäni ylitin itseni. Mutta itsensä ylittäminen ei ihan riitä...
Ja eka yö. Oletettavaa oli, että edessä on pyöriskelyä ja valvomista, mutta nukuin oikein hyvin. Yöllä onnistuin katsomaan kyllä kelloa väärinpäin ja mietin kellon ollessa 8:00, missä vika. Noh, sen katsojassa. Kello oli 2:00. Ja vaikka niin olin kuullut huhuja herätyksestä, ei se sen kummosempi ollut: Herätys! (klo 7:45:). Punkka kondikseen ja aamutoimet. Päivä kylläkin alkoi pv:n trikoopuvun sovittamisessa.
Akku loppui heti ekana iltana, joten siksi tekstiä vasta nyt.
Saavuimme Kouvolan asemalle junalla Helsingistä, josta sitten bussikuljetus varuskuntaan. Vaikka jatkuvaa bussikuljetusta luvattiin, satoja jätkiä seisoi jo ennen meitä n. klo 15:00 jonossa. Tuskainen ja kylmä odotus kesti kauan, kunnes saimme viimein bussin, joka vei meidät perille. Mutta pääsimme kuitenkin; odottamaan.
Odotuksen päässä oli huumekoiria, laukkutarkastus, liinavaatteiden nouto ja hieman vielä odotusta.
Paikaksi siis osoittautui 2. Viestikomppania, tupa Utti, johon sattui suht. moni keravalainen...
Tänään on lähtö kohti Vekarajärveä tuossa puoli yhden maissa.
Vaikka olen viimeiset kuukaudet käynyt läpi useita aiheeseen liittyviä keskustelupalstoja ja vinkkisivuja, silti olo on vähän yli-energinen ja jännittynyt. Perinteistä perhosten lepatusta vatsassa ei ole... Tänä aamuna suihkaisen vielä kauppaan pikkuostoksille ja sitten olenkin valmis. Vaikkakin mitään ei periaatteessa tarvitse mukaan, otin pienen Haltin reppuni, jossa henk. koht. hygieni kamat, laturi ja alusvaatteita... Ja tuleeko näille käyttöä, selviää varmasti.
Mutta mikäli aikataulussa pysytään mun pitäis saapua kasarmille neljän-puoli neljän aikoihin.
Puolen vuoden tauon jälkeen Asento! herää henkiin uuden kirjoittajan myötä. Tästä lähtien asentoon kirjoittaa mietteitään huomenna Karjalan prikaatissa palveluksensa aloittava Kim Setälä.
Itsekin Vekaranjärvellä Salpausselän Ilmatorjuntapatteristossa ja myöhemmin Itä-Suomen Viestipataljoonassa palvelleena odotan mielenkiinnolla miten asiat ovat muuttuneet tuossa betonihelvetissä.
Tällä kertaa tekniikka on hieman kehittyneempää. Aikoinaan pertin kanssa kirjoiteltiin kehittämälläni wap-käyttöliittymällä joka oli hieman kömpelö. Erityisesti pidempien viestien naputtaminen kävi joskus hermoille. Ehkä väsäämäni uusi käyttöliittymä toimii paremmin.. Internetyhteyden saaminen Vekaralla oli oman palveluksen alussa lähes mahdotonta, mutta parani hieman kun sotilaskotiin hankittiin pari nettikonetta. Vieläköhän tilanne on ennallaan?
Kimille sekä muillekkin palveluksensa aloittaville toivotankin hauskoja aamuja.. ;)
Onnea ja selkään taputuksia kaikille tänään kotiutuville! Olette varmasti kaikki ansainneet hyvät juhlat. Koittakaa muut baarissa notkujat kestää "TeeeEEjiiI nollaaAAAAa!!!11" - huutoja. Meille kouluttajat jaksoivat aina tolkuttaa ettei siirrytä siviiliin vaan reserviin.. no. Kyllä ekat puoli vuotta reservissä on aika siviililtä tuntuneet. :)
Uuden vuoden myötä Asento!:kin herää puolen vuoden torkuilta. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin...