Varusmiespalvelus alkaa osaltani olla pian ohi. Olen moneen kertaan miettinyt, mitä hyöytyä on ollut siitä, että olen suorittanut varusmiespalveluksen. Ehkä konkreettisin ja kouriintuntuvin hyöty on kotiutumispäivänä käsiini saatava paperi, jolla voin anoa poliisilaitokselta ajokorttiluokan korotusta B->C. Vaikka epäilenkin tulenko koskaan kuorma-autokorttia siviilissä tarvitsemaan, on se kuitenkin hyvä olla. Eipä sitä tiedä, minkälaisiin kesätöihin vielä joskus eksyy.
Toinen mieleentuleva hyöty on johtajakoulutus. Se tuli käytyä aluksi vastentahtoisesti, mutta loppupeleissä tilanteen hyväksyi. Kaikki sanovat, että työelämässä johtajakoulutuksesta on hyötyä. Aika näyttää, onko näin. Uskon kuitenkin saaneeni varmuutta joukon edessä esiintymiseen ja päätösten tekemiseen. Ujouskin on osittain kadonnut.
Varusmiestovereistani töihin on jäämässä neljä ja muutama haki opiskelemaan maanpuolustusalalle. Itse en olisi voinut opiskeluja kuvitellakaan, mutta jos en olisi aiemmin opiskelupaikkaa saanut TTY:ltä niin täytyy kyllä sanoa, että sopimussotilaaksi olisi voinut jäädä. Kouluttajan hommat eivät ainakaan päällisin puolin näyttäneet hirveän vaativilta varsinkaan oman aselajin erikoistehtävissä.
Intin jälkeen edessä ovat kuitenkin uudet haasteet. Heinä-elokuun aikana muutan Tampereelle ja elokuun lopussa aloitan opiskelut TTY:llä. Kuulin juuri viimeisillä palvelusviikoilla, että samaan opiskelupaikkaan ja samalle linjalle on tulossa eräs yksikkömme kouluttajaylikersantti. Myös pari muuta tuttua I-SVP:stä on tietoliikenne-elektroniikkaa tulossa opiskelemaan. Inttikavereita jää kyllä kaipaamaan, vaikken olisi sitä uskonutkaan. Kyllä vuoden aikana muodostui kuitenkin monia ystävyyssiteitä.
Ensi viikko on viimeinen palvelusviikko, jolloin ei juuri muuta tehdä kuin palautetaan varusteita. Eräs huhu kertoo, että joku olisi saanut kutsun kertausharjoituksiin jo ennen kotiutumista. Uskon kuitenkin, että huhu on vain huhu. 9. päivä heinäkuuta on sitten juhlan paikka :)
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös varusmiespalvelus. Aloittaessani palvelusta ja erityisesti aloittaessani Asentoa luulin paljon ja tiesin vähemmän. Sekä varusmiespalveluksesta, että verkkopäiväkirjan pitämisestä. Näin jälkeenpäin ajateltuna koen tuottaneeni lukijoille ehkä hienoisen pettymyksen, olisinhan voinut olla paljon aktiivisempi ja tuoda varusmiespalvelukseen liittyviä asioita esille monipuolisemmin. Ainakin tämän blogin saama huomio oli alkuun jopa järkyttävän suuri. Jos aloittaisin Asennon nyt, tekisin monia asioita toisin.
En kuitenkaan aio suorittaa varusmiespalvelustani uudestaan, joten heitänkin haasteen sinulle heinäkuussa 2004 palveluksesi aloittavalle.
Etsimme siis Asento-blogille jatkajaa tai jatkajia.
Tekniikka on valmiina sekä internetin, että kännykän kautta kirjoittamiselle, joten teknistä osaamista et tarvitse. Voit kuitenkin halutessasi siirtää koko tekniikan omalle palvelimellesi, jos niin tahdot.
Tärkeintä on oikeastaan oma sitoutumisesi kirjoittamiseen.
Jos kiinostuit, ota yhteyttä sähköpostilla: marek [ät] yomaa.org tai mieluummin puhelimella numeroon: 0400302732
Mitä olette mieltä, kiinostaisiko teitä lukea toisenlaisia tarinoita? Kenties puolen vuoden jääkärin tiukkaa tilitystä? Minua ainakin.
Ilmeisesti intinkin aikana voi viettää festarikesää. Päätin pitää vähän pidemmät lomat saadakseni kevyen laskun reserviin. Viime viikonloppu meni Raumanmeren juhannuksessa ja sitä edellinen Provinssirockissa Seinäjoella, molemmissa ensimmäistä kertaa.
Provinssirock lunasti paikkansa sydämessäni tarjoamalla toimivia järjestelyjä ja hyviä bändejä. Erityisesti mieleen jäi David Bowien sekä Groove Armadan keikat. Raumanmeren juhannuksesta sen sijaan jäi vähän huonompi maku. Bändien keikat olivat melko keskinkertaisesti miksattu ja semmoisistakin takuuvarmoista esiintyjistä kuin Ismo Alanko ja Apulanta jäi melko valju maku. Erityisesti ärsytti ihmeelliset järjestelyt. Kun 90000 ihmistä tungetaan samaan paikkaan, luulisi että sisään/uloskäyntejä järjestettäisiin enemmän.
Ehkä kesän lopuksi vielä perinteinen Ilosaarirock, minulle viidettä kertaa? Liput ainakin on jo hankittu.
Toimenkuva viestijärjestelmähuolto-aliupseerina kuljetti tällä kertaa tänne Rajajääkärikomppaniaan Imatralle. Kuten aiemmin Maasotakoululla, suoritamme myös täällä viestijärjestelmätarkastuksen. Luvassa on siis taas viikon verran radion mittausta...
Pikaisen tutustumisen jälkeen tämä paikka vaikuttaa oikein viihtyisältä. Kuten kaikissa pienissä varuskunnissa, täälläkin on hyvät ruoat ja lyhyet välimatkat. Lisäksi monet muutkin asiat on järjestetty paremmin kuin isoissa varuskunnissa. Sietäisi Prikaatien ottaa mallia...