Tulipa tutustuttua keskussotilassairaala Tilkkaan. Tänään oli pienimuotoinen leikkaus, joka hoidettiin ammattitaidolla. Puudutuksen hävittyä alkoivat kivut, mutta hoitajat ovat tuoneet lääkkeitä kipuun. Tämä on ensimmäinen kertani sairaalassa puhumattakaan leikkauksesta, eikä tämä olisi juuri paremmin voinut mennä. Kunpa tällaisia hoitajia ja lääkäreitä olisi muuallakin. Heidän ansiostaan en juuri leikkausta pelännyt. Huomenna olisi tarkoitus päästä omaan varuskuntasairaalaan, jos kunto on tarpeeksi hyvä. Vielä se ei sitä ole, pelkkä puhuminen koskee.
Rovajärveltä selvittiin siinä missä muutkin. Tykistön ampumaharjoitus sujui niin mallikkaasti, että he saivat leiristä 3 kuntoisuuslomapäivää viestikomppanian joutuessa tyytymään vain yhteen. Kumma sinänsä, koska Esikunta- ja viestipataljoonan komentaja sanoi viestiverkon toimineen hyvin, välillä jopa erittäin hyvin.
Leirille lähdin muun E- ja VP:n mukana 20. marraskuuta. Juna lähti Vuohijärven rahtiasemalta 10.05, perillä Misissä olimme seuraavana päivänä, tai itseasiassa aamuyöllä noin puoli neljältä.
Ensimmäiseen asemapaikkaan saavuimme aikaisin aamulla, viestiyhteydet olivat kunnossa puolenpäivän jälkeen. Asemaparinamme oli asema 24 (itse siis asemalla 14) aivan kivenheiton päässä. Vaihe perjantaista sunnuntaihin oli tarkoitettu lähinnä harjoitteluun, tällöin meillä ei periaatteessa ollut kiire mihinkään. Tuon ajan siis pysyimmekin paikallaan ilman siirtoja Kärväsvaarassa. Aluksi meillä oli vaikeuksia saada aseman voimakone käynnistymään, koko ajan tuli virheilmoitus ali-/ylijännitteestä. Voimakonetta tulivat korjaamaan kersantti Mänttäri toisen skapparin kanssa, ja he saivatkin koneen toimimaan. Mystinen laite, sillä skapparit olivat kuulemma napsutelleet sormiaan voimakonetilassa, koska hekään eivät tienneet mikä konetta vaivasi.
Ensimmäinen siirto tuli sunnuntai-aamuna, jolloin siirryimme huollon kautta lähelle valtatie 82:ta Kielijuppoon. Kielijupossa olimme tiistaihin asti. Tällöin sää oli ankarinta, pakkasta oli kuulemma 20-25 astetta. Vartiovuorojen aikana palelsi sormia ja varpaita, meikäläiselle kun vielä siunaantui joka aamuna 2 tunnin tuplavartiovuoro. Kuskina sain tosin taas nukkua mukavasti leirin aikana :) Kielijupossa ollessamme asemaltamme hajosi keskussanomalaite, joten päivystysvuorot helpoittuivat huomattavasti. Tällä oli tosin kauaskantoisiakin seurauksia; koska asema 22:n viestinasu oli rikki, meidän piti korvata heidät. Jouduimme tykistön alistukseen, ja silloin olikin todella hoppu siirtojen kanssa.
Tiistai-iltana siirryimme Hautainmaahan ensimmäiselle asemapaikalle tykistön alaisuudessa. Paiskimme töitä läpi yön, lopulta aamun vaihtuessa jo päivään saimme teltankin pystyyn. Uni maistui sen jälkeen! Hautainmaan huipulta oli hienot maisemat. Vahinko, että vuoroni sattuivat juuri sellaisiin ajankohtiin, että auringon paistaessa oli lepohetki teltassa. Kaikkihan tietävät, että täytyy nukkua aina kun mahdollista. Auringonpaiste jäi osaltani siis Rovalla näkemättä, mutta melkoiset postikorttimaisemat vaaran huipulta silti avautuivat. Muina päivinä olikin pilvistä.
Viimeinen siirto tuli torstaina. Tällöin teimme ennätyksen aseman purkamisessa ja pystyttämisessä; purku sujui 30 minuutissa ja pystytys huomattavista ongelmista huolimatta tuntiin. Siirto sujui ongelmitta, koska Hautainmaassa ollessamme Eemelistämme vaihdettiin akut. Aiemmin auto ei käynnistynyt millään ilman apuvirtaa, akkujen vaihdon jälkeen mitään ongelmia ei ilmennyt. Tykistön alistuksessa meidän huoltomme tuli myös tykistöltä. Saimme siis lukuisia herkkuja kuten sämpylöitä, juustoa, kinkkua, voita ja grillimakkaraa. Suurkiitokset heille :)
Rovalta lähdimme perjantain ja lauantain vastaisena yönä. Meillä oli tilaisuus käydä sotilaskodissa Heinuvaarassa joka kyllä käytettiin hyväksemme. Kyllä kahvi ja munkki maistui hyvältä! Poistulomatka junalla kesti pidempään kuin menomatka. Tykistöltä oli tippunut Misin asemalla tykki, joten heidän junansa myöhästyminen aiheutti sen, että mekään emme päässeet lähtemään. Odottelimme Misissä junan saapumista noin 3 tuntia. Viimein aamuseitsemältä juna nytkähti liikkeelle. Kuskeille sattui pahaksi onneksi istumavaunu, joten toiveet kunnon nukkumisesta joutui unohtamaan. Sunnuntaina juna saapui Vuohijärvelle, josta siirryimme takaisin ah-niin-rakkaalle kasarmille. Herätys oli klo 8.00, kasarmille saavuimme noin puoli yhdeksältä joten se siitä nukkumisesta...
Leiristä jäi yllättävän positiivinen mieli näin jälkeenpäin ajatellen. Suurempia ongelmia ei ollut, mutta kyllä tuntui silti hyvältä lähteä Rovalta pois. Kylmä ei juurikaan vaivannut, poislähtiessämme oli lämpöasteita ja satoi vettä.