Marek hehkutti muutama päivä sitten Suomen loistavia junayhteyksiä. Olen samaa mieltä, ei tämä VR:n EIMS-vaunu nyt niin huono ole. Kamiinoilla pysyy sopivan lämpimänä ja mikä parasta, laverit nukkumista varten. Nämä junamatkat leireille ovat niitä harvoja hetkiä, jolloin saa nukkua kunnolla. Seiniltä löytyy pieniä TJ-lukuja...
Pertti huomautti äskettäin, että päiväkirjamme on mainittu puolustusvoimain Ruotuväki-lehden tuoreimmassa numerossa. On todella mukavaa saada tälläistä odottamatonta huomiota. Harrastelijamaisen internet-julkaisemisen suurimpia ongelmia on mielestäni juuri se, että palautetta ei juuri liikennetilastojen lisäksi saa. Oli hyvä huomata juuri tässä vaiheessa, että joku todella seuraa päiväkirjaamme ja jaksaa kiinostua aiheesta, sillä ainakin omalla kohdalla kirjoittelu on vähän vähentynyt viimeaikoina. Lupaankin jatkossa olla taas vähän aktiivisempi ja keskittyä kirjoituksissani enemmän intin olemuksen pohtimiseen, kuin kuivaan tapahtumien selostamiseen.
Pientä jännitystä, osalla myös hajoilua on havaittavissa viestiAUKilla, joka lähtee tykistön seuraksi Rovajärven ampumaleirille ylihuomenna. Koska Rovalta tullaan myöhään, kaikilla meillä on tiedossa 3 viikon gines. Lohdutukseksi ihmiset hakevat itselleen pitkää joululomaa, joiden läpimenosta pitäisi tulla tieto vielä ennen torstaita.
Kävi sitten niin että meilläkin ylennettiin tänään, eli jokseenkin kurssin puolivälissä särmempi(?) puolikas kurssista korpraaleiksi. Itse en ollut ihan varma kuulunko tuohon, mutta lopulta ne hakaset sitten kuitenkin sieltä napsahti. Ihan kivaa, mutta jokseenkin turhaa. Eipä korpin nappulat juuri mihinkään vaikuta. Lopputuloshan se on mikä ratkaisee, ja muutaman viikon päästä meistä tehdään alikersantteja kaikista.
Samalla muuten jaettiin kaikille meidän koulutushaaramerkit, eli ne semmoiset sinivalkoiset jossa on ratas ja työntömitta. Ihmettelen vaan että kenellä muilla on sama merkki? Älkää vaan sanoko että polkupyöränkorjaajilla....
Juupajoen kunnassa, jossakin Oriveden lähistöllä sijaitsee pikkuinen Lylyn kylä. Lylyssä ei kai juuri muuta ole kuin puolustusvoimain viestivarikko, jossa vietimme koko viikon 45.
Viestitekninen kurssi lähti maanantaina virkeänä matkaan kohti lylyä. Viikko-ohjelmassa luki kyydin kohdalla "linja-auto" joka olisi tietysti pitänyt heti osata lukea "rekan lava". Muutaman tunnin matka kului siihen tavalliseen tapaan: kun pääsimme lavalta kaikilla oli paikat puutuneina. Varikolle päästyämme perustimme heti pari korjaamoa joissa korjasimme koko viikon puhelimia, sähkövoimakoneita ja kaapeleita. Korjaamotoiminta oli mukavaa vaihtelua ainaiselle luokassa istumiselle. Omalla kohdalla kaikkein mielenkiintoisimpana jäi yllättäen mieleen sähkövoimakoneiden korjaaminen ja huoltaminen. Vaikka olen aina ollut kiinostunut tekniikasta, jostain syystä en ole koskaan lämmennyt moottorien ja mopojen bensankatkuiselle maailmalle. Moottorien availu ja räpläily olikin yllättävän mukavaa, ainakin näin pienessä määrin. Kaapelien korjaaminen oli melko kuivaa puuhaa. Rikkinäiset pätkät leikattiin pois ja uudet liitokset puristettiin paikalleen. Kaapelikorjaamon hauskin tapahtuma taisi olla kun annoin kaapelia testatessa kaverille vahingossa 500V tasavirtaa.
Vapaa-aikamme vietimme lähinnä majoitustiloissamme, jotka oli järjestetty kahteen kerrostalokaksioon. Mukavaa sinänsä, että pääsi joka aamu suihkuun ja posliinille :-) Iltaisin istuskelimme talon kellarissa sijaitsevassa kerhohuoneessa jonne lounaskahvilan mukava tyttö toi iltapalaa. Telkkarista (!) katsoimme Arska-rymistelyn 6. päivä, joka ei ollut kovinkaan ihmeellinen.
Keskiviikko-illan kunniaksi alakerran sauna oli lämmitetty, mutta emme siellä kovin kauaa viihtyneet, sillä pääsimme illalla vielä käymään paikallisella upseerikerholla, jossa saimme juoda olutta ja nauttia live-musiikista puoleenyöhön saakka. Kuudelta torstaiaamuna toiminta lähti käyntiin kankeasti, mutta varmasti ja kaikki olivat täysin palveluskuntoisia.
Muihin Lylyn hauskoihin paikkoihin lukeutui tietysti Lylyn viestimuseo jossa oli kunnioitettava määrä vanhaa telekalustoa, ja jonka alakertaan oli rakennettu lähes autenttinen korsu suomi-konepistooleineen.
Taas kerran istun junassa matkalla lomilta kassulle. Täytyy oikein viettää hiljainen hetki VR:n kunniaksi, niin hyvin on junalla matkustaminen järjestetty suomessa. (ainakin intissä on helppoa matkustaa junalla, kun ei tarvitse huolehtia lipuista, littera taskussa voi hypätä melkein mihin tahansa junaan.) Suomessa junalla matkustaminen on kivaa monesta syystä, mutta ennenkaikkea uudenaikaisten ja viihtyisien junien ansiosta. Suomalaiset eivät ole edes kauhean pahoja matkakumppaneita. Vaikka ovatkin ehkä vähän turhankin hiljaisia, niin eivätpähän ainakaan liiaksi käy päälle.
Eilen meidät komennettiin palveluksen jälkeen majoitusrakennuksemme yläkerrassa sijaitsevaan luokkaan. Kaikki tietysti aavistivat, että tulossa olisi joku perinteinen tavaroidenraahausnakki, mutta kuinkas kävikään.. Luokassa meille pidettiin tietoturvakoulutusta ja illalla saimme tupiin kiinteän 2 megan internetyhteyden. Lystiä.
Johtamisjärjestelmäharjoitus 3 aloitti aliupseerikurssin II jakson kuluneella viikolla. Autokoulun lepimeiningistä siirtyminen takaisin AUK:n pariin ja rankempaan työtahtiin totuttelu vei aikansa. Maanantaiaamuna jahkailtiin ensiksi viitisen tuntia olenko viestiaseman kuljettajana vai en. Lopulta luutnantti päätti, että jos tunnen oloni virkeäksi niin saan ajaa. Toimin siis kuljettajana koko viikon, joten uni oli ainakin turvattu.
Edellisenä viikonloppuna oli satanut lunta, joten maanantaina toiminta tapahtui lumisessa metsässä. Tiet olivat myös melkoisen liukkaita, joten varovainen sai Sisu E-11:n kanssa olla. Toisaalta kaapelia rakennettaessa lumi auttoi, koska yö oli paljon valoisampi huolimatta sitkeästä räntäsateesta. Maanantaipäivä oli tiukka niin henkisesti kuin fyysisesti, koko päivä sykittiin ilman lepohetkeä tai mahdollisuutta ruokailuun. Seuraavan aterian söin vasta seuraavana päivänä, ja voin sanoa, että kyllä ruoka maistui.
Tiistai, kuten myös torstai olivat rennompia päiviä, jolloin ei hommaa juurikaan tavanomaisen vartioinnin, kipinävuoron ja kontissa päivystyksen lisäksi ollut.
Keskiviikkona siirryimme uuteen paikkaan. Siirto tapahtui heti aamulla, joten pahoja ongelmia aseman perustamisessa ei ollut, koska valoa oli riittävästi. Tällä kertaa myös teltta sekä vartio olivat paljon lähempänä konttia, kuin edellisessä paikassa.
Torstai meni mukavasti aina iltakuuteen asti, jolloin saimme aseman kevennys- ja hetken myöhemmin purkukäskyn. Eipä siinä muu auttanut kuin aloittaa aseman purkutoimenpiteet. Uuteen paikkaan pääsimme puoli yhdeltä. Masto oli pystyssä hieman ennen aamukolmea. Tässä vaiheessa olin itse kuitenkin jo mennyt nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli edessä taas siirtyminen, tällä kertaa paluu ah-niin-rakkaalle kasarmille.
Viimeisestä yöstä päällimmäiseksi jäi mieleen kylmyys. Koska teltta oli kuulemma valmis vasta aamukuudelta, luutnantti komensi minut nukkumaan Eemelin hyttiin. Eemelissä on kyllä Webasto, jolla hytin saisi pidettyä todella lämpimänä, mutta koska on olemassa riski, että Webasto työntäisi häiriötilanteessa häkää sisälle hyttiin sen käyttö oli kielletty. Makuupussia en myöskään jaksanut enää hakea, se oli pakattuna reppuun joka oli muutama sata metriä kauempana olevan Eemelin lavalla.
Perjantaina oli kiva päästä takaisin kasarmille ja lomille, vaikka kauhea kiire tulikin. Lomille päästiin vähän ennen puolta kuutta, itse kerkesin takaisin yksikköön kymmentä vaille viisi. Noin kokonaisuutena JH3:sta jäi käteen suht hyvä kuva. Alkuviikko, etenkin maanantai, oli sykkimisen ja nälän takia hirveää, mutta loppuviikosta olo parani. Henkilökohtaisesti en pidä ollenkaan leireistä, mutta jos leirit ovat JH3:n kaltaisia, niin enköhän ne kestä. Kuljettajana olemisessa on se hyvä puoli, että saa nukkua. Toiset joutuivat loppuviikosta valvomaan aika lailla. Leirin aikana sain myös arvokasta ajokokemusta niin lumelta, jäältä, loskalta kuin märältä ja kuivalta tienpinnalta.