Eipä ole pitkään aikaan tuntunut lomille lähtö näin makealta. Kyllä tuplagineksessä kestämistä oli, mutta jälkikäteen sanoen ehkä yksi viikko olisi vielä mennyt siinä sivussa. No, jos RUK:iin pääsee, niin eipä tunnu ginekset missään. Tunnelmia ei himmennä edes jo toistamiseen mokattu C-käsittelykoe. Bussi ohitti juuri prikaatin pääportin, oppilas Husu kuittaa.
Huomenna on päätelaitteiden koulutyö, eli koe. Kaikki ovat lukeneet koko illan yllättävän aktiivisesti. Tämä koulun ja armeijan sekoitus tuntuu yhä edelleen vähän oudolta. Ennen olen aina ollut opintomenestyksestäni tulosvastuussa vain itselleni. Nyt tuloksia kyttää jatkuvasti valtio. Päivystysvuoro kolmesta kuuteen aamulla sattui sopivasti, eipähän ole mitään parempaa tekemistä, kuin lukeminen.
Muonituskeskuksen tiskikone hajosi. Tästä syystä koko prikaati käyttää omaa lautasta ja mukia ja tiskaa ne itse ruokailun jälkeen - vähintään lokakuun loppuun asti.
Päästiin keskiviikkona ensimmäistä kertaa pidennetyille iltavapaille. Luonnollisesti käytimme aikamme tehokkaasti, tutustuen Riihimäen railakkaaseen iltaelämään. Irkkupubin gines-Guinness oli hyvä mutta liian kallis näillä palkoilla. Keskustan suht siististä pitsapaikasta sai kaljaa hintaan 5?/l. Kivaa. Loppuillasta päätimme vielä käydä seurahuoneen baarissa, johon kaikki varusmiehet olivat kerääntyneet. Eikä ihmekään, sillä häppäri jatkuu keskiviikkoisin klo 24 asti.
Vaikka tavoitteenani oli käydä koko intti vemppaamatta, piti minunkin lopulta nöyrtyä ja kävellä tiistaina varuskuntasairaalaan (täällä veksiin on matkaa pari kilometriä..) Palvelu pelasi ja vasemmasta säärestä otettiin pari röntgen-kuvaa. Lääkärin karu tuomio kuului: marssimurtuma, 14 päivää VMTL:ää (vapautus marssi- taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) sekä kyynärsauva viikoksi. Perkele.
Epätodellinen tapahtui viime keskiviikkona. Autokoululla olisi viikonloppuna loma, mutta minulta sekä parilta muulta se evättiin yksikön päällikön toimesta. Syynä oli se, että haimme lomaa VLV:nä autokoulun ohjeiden mukaisesti. Vasta lomien palamisen jälkeen kuulimme, että on olemassa korvaava viikonloppuvapaa, KVLV, jona ko. loma olisi pitänyt anoa. Yhden kirjaimen puuttumisesta melkoinen rangaistus. Sen voin sanoa, että nyt masentaa ja ärsyttää koko intin touhu. Pakko on vain yrittää jaksaa, ehkä pääsen jo ensi viikonloppuna lomille... ehkä...
Kuten Marek jo mainitsikin, 300 aamun raja paukkui rikki viime lauantaina. Aliupseerikurssin ensimmäinen jakso on alkanut leppoisasti autokoulun merkeissä. Tämä johtuu tietysti siitä, että en ole joutunut olemaan paljoa omassa yksikössä. Autokoulun meininki on sopivan rentoa. Edes viime viikonlopun gines ei juuri harmittanut, viikonloppu oltiin Kuljetuskomppanian tiloissa, jotka ovat todella prameat. Esim. tv-tupa oli hyvinvarusteltu leffateatteri juoma- ja suklaa-automaatteineen puhumattakaan sohvista, viherkasveista tai itse teatterilaitteistosta. Sunnuntai-iltana harmitti palata taas 1.VK:hon, täällähän ei moisia vehkeitä ole.
Muistin juuri asian josta minun piti kirjoittaa pitkän aikaa sitten. Intissä tapaa ihmisiä laidasta laitaan, mutta erikoisin ryhmä mihin olen tutustunut on He-man nörtit.
Entisessä yksikössämme oli muutama kaveri jotka mm. auton naamioinnin yhteydessä keskustelivat kiihkeästi He-manistä, tuosta takavuosien animaatiosankarista. Valitettavasti en itse tunne aihetta juurikaan, mitä nyt pienenä leikittiin he-man- ja taistelutiikeri muovifiguureilla. Olisin niin mielelläni osallistunut keskusteluun Orkon todellisesta olemuksesta..
Itsehän olen lähinnä katkera, etten koskaan saanut sitä hienoa isoa linnaa.
Tänään on enää vaivaiset 300 päivää palvelusta jäljellä. Voisi kuvitella että päivien määrä hajottaisi, mutta kun ei. Täällä viesti- ja sähköteknisessä koulussa on ainakin ensimmäinen viikko ollut niin leppoisa että täällä viihtyy pidempäänkin.
Nyt viikon aikana ollaan saatu aika paljon tietoa itse kurssista. Vaikka kurssi on periaatteessa aliupseerikurssi, se on kestoltaan normaalia pidempi, eli 16 viikon sijasta 21 viikkoa. Kurssin jälkeen meidät sijoitetaan korjaamoihin ympäri Suomea, joissa sitten näppäilemme radioita ja muita viestivälineitä kuntoon.
Kuulostaa tässä vaiheessa ihan mukavalta, mutta puoli vuotta korjaamossa voi kyllä käydä hyvinkin pitkäksi.. saas nähdä.
Kurssi eroaa muiltakin osin tavallisesta aliupseerikurssista. Johtajakoulutus annetaan "siinä sivussa", pääpainon ollessa tekniikassa. Olemme myös (kuulemma) ainoa aliupseerikurssi Suomessa joka pääsee ampumaan pistoolilla. (Korjatkaa jos tiedätte toisin)
Eilen alkoi viestitekninen kurssi täällä viesti- ja sähköteknisessä koulussa. Yllätyin melkoisesti kun tajusin, että koko kurssilla on yhteensä vain 20 oppilasta. Tuntuu jotenkin mieltäylentävältä olla tämmöisessä pienessä valiojoukossa :-)
Varsinaisesta koulutuksesta on vaikea sanoa vielä yhtään mitään, mutta kaikki oheistoiminta on ainakin paljon rennompaa kuin P-kaudella. Terveisiä muille varusmiehille: hajotkaa pinkkoihinne, täällä ei semmoisia tehdä.
...että viestiAUK:iin meikäläinen laitettiin vastoin toiveitani. Kuljettajakurssille sentään pääsin, mutta toiveena olisi ollut C-kuskin lisäksi pelkkä viestimies, jolloin palvelusaika olisi jäänyt yhdeksään kuukauteen. No, ei auta itku näillä markkinoilla. Esikuntakomppanian kapteeni Manelius kyllä sanoi, että perjantaina (torstaina julkaistiin valinnat) voi tulla aamulla juttelemaan, miksi taistelija x valittiin / ei valittu koulutushaaraan y, mutta kuinkas ollakaan, kapteeni oli perjantai-aamuna sairaana ja poissa yksiköstä, jolloin siirrot uusiin yksiköihin tapahtuivat.
Siirto tapahtui siis perjantaina 1. Viestikomppaniaan, jossa järjestetään viestialiupseerikurssi. Kurssi on todella suuri, 1. VK:hon on majoittunut kurssilaisia sekä kouluttajia lähemmäs 200 henkeä. Ensi alkuun kouluttajat tuntuivat todella vittumaisilta, saa nähdä miten meininki jatkuu tulevaisuudessa. Mieli oli EK:sta muuttaneilla silti maassa, kun osa tupakavereista jäi EK:hon ja kun EK:n kouluttajiin ja esimiehiin oli jo tottunut. Muutenkin jotkut 1. VK:n tavat tuntuvat omituisilta, vaikka väittivät, että ne on hyviksi havaittu. No, luultavasti kaikkeen kuitenkin tottuu. Sitäpaitsi urakka helpottuu vuodenvaihteessa, kun kurssilaiset ylennetään alikersanteiksi (paitsi RUK:iin menevät kokelaat...?) ja kun uudet alokkaat saapuvat. Itse olen melkein koko AUK I:n ajan kuljettajakurssilla, ja nyt pähkäilen josko yrittää särmätä niin, että pääsisi reserviupseerikurssille Haminaan. Luulisin, että täytyy pärjätä mielettömän hyvin, kun on kerran kuljettajakurssilla eikä juuri pysty näyttöjä antamaan AUK I:n aikana, jonka jälkeen RUK:iin siirretään parhaimmat aliupseerioppilaat.
Ärsyttävintä koko jutussa lienee kuitenkin kasarmin homeongelma. 1. VK:n puolella ongelma on kuulemma vielä pahempi kuin EK:ssa. Olen sairastellut yhtä mittaa nelisen viikkoa, aina välillä olen ollut muutaman päivän terveenä ja sitten sairastunut uudelleen. Tällä hetkellä olen ollut kaksi viikkoa kipeänä ilman terveitä päiviä, eilen minulla diagnosoitiin poskiontelontulehdus. Jos ongelma äityy pahemmaksi, niin on hyvin mahdollista, etten intissä vuotta pysty olemaan, tai että minut siirretään johonkin toiseen vähemmän homeisempaan yksikköön. Pahinta olisi, että allergiani pahenee astmaksi. Toisaalta tämän ongelman takia pystyisin hyvin välttämään metsäleirit. Katsotaan nyt kuitenkin, miten asiat lähtevät rullaamaan...
Tein tällä viikonloppuvapaalla WAP-sivun, jolta voi tarkistaa saapumiserän II/03 jäljellä olevat päivät. "Tänään jäljellä" pitäisi toimia jokaisella kännykällä, jossa on WAP-selain. [http://koti.mbnet.fi/phusu/tj.wml]
Täytyy kyllä myöntää, että minulla on käynyt viimeaikoina pirun hyvä tuuri. Pääsin keväällä haluamaani opiskelupaikkaan Tampereen Teknilliseen Yliopistoon lukematta ja osallistumatta pääsykokeisiin ja nyt pääsin Riihimäelle puolustusvoimien sähkö- ja viestiteknilliseen kouluun vasemman käden koesuorituksella.
Tällä hetkellä istun tyttöystäväni kanssa eräässä Tampereen yliopiston mikroluokassa. Eilen lähdin vekarajärveltä viimeisen kerran lomille tykkimiehenä, maanantaina palaan lomilta suoraan Riihimäelle, jossa minut sitten kai ylennetään aliupseerioppilaaksi. Aikani tykärinä jäi siis melko lyhyeksi.
Maanantai jännittää jo hieman, sillä en vieläkään oikein tiedä mitä tuo kurssi pitää sisällään, tai mihin minut sijoitetaan kurssin jälkeen... käytännössähän olen tämän jälkeen kai viestiteknillisen koulun omaisuutta ja he voivat sijoittaa minut mihin tahansa Suomeen.
Eilen luulin saavani vihdoin tietoa tulevaisuudesta kun patterimme toimistoaliupseeri tuli tupaan ja aloitti: "Niin.. sitten kun menet sinne Riihimäelle.." Selvisikin että hän tuli vain neuvomaan parhaat kaljankaatopaikat Riihimäeltä.