Päivä alkoi hyvin, mut ei ehkä mun osalta. Vein heti ekas risteykses meidät väärään suuntaan. Samoin seuraavankin. Kyllä vieläkin harmittaa! Ahkio liukui oikein mallikkaasti ja etenimme hyvää vauhtia. Muistimme juoda tauoilla. Sitten mulle iski nälkä ts. maha kurni. Mulle tuli pieni hätä, koska juuri meidän valvoja oli sanonut, että jos maha huutaa leipää, peli on menetty eikä jaksa enää. En luovuttanut vaan rupesin syömään vauhdilla pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja taskusta. Maha kurni vielä seuraavan rastin, mutta sit onneks alkoi helpottaa!
Neljäs rasti näytti olevan helpon matkan päässä. Mutta! Emme löytäneet karttaan merkittyä polkua. Siinä sitten meni taas tuhottomasti aikaa etsiä polkua, jota ei sitten löytynyt. Jouduimme menemään suunnalla suon yli. Suon toisella reunalla päätimme huilata ja tutkia missä olimme.